maanantai 22. joulukuuta 2014

22.luukku

Huomenta ystävät :) Talvipäivänseisaus, eli valoa kohti aletaan taas mennä pikkuhiljaa. 

Tälle maanantaille ennustettiin lumisadetta iltapäivästä alkaen, katsotaan pitääkö paikkansa. Oishan se ihanaa kun saataisiin lopulta valkea Joulu. Tällä hetkellä Hämeenkyrössä on pikku pakkanen ja valkoista sen verran että nurmi juuri ja juuri peittyy. Puoliskon mielestä lunta ei tarvitsisi tulla, enpä minäkään siitä muuten välitä, mutta Joulun ajan olisi niin mukava katsella valkoisia maisemia. No, se nähdään sitten tänään myöhemmin. 

Lasten kanssa (vai onkohan ne nyt nuorisoa!) nukuttiin siis myöhempään, vain puolisko lähti aamuvarhain vielä työn pariin. Kaupassa pitäisi käydä ja sitten poiketaan vanhimman tytön luona viemässä lahjapaketteja, siinäpä tärkeimmät tälle aatonaatonaattopäivälle :) 

Oikein ihanaa ja rauhallista alkuviikkoa jokaiselle! 

                                            Luukku 22.

                                            Keskellä kiireiden,
                                            arkisten askarten,
                                            mietin, jopa murehdin.
                                            Tuleeko Jouluni jouluksi,
                                            saanko kaiken valmiiksi.
                                            Mitä antaisin sinulle,
                                            mitä tekisin toiselle.
                                            Entä jos jääkin jotain tekemättä,
                                            kyselen hymyilemättä.
                                            Näen peilistä kasvot kovat - pelästyn,
                                            ne ovatkin ikiomat.

                                            Tässä on hyvä pysähtyä ja
                                            pieneksi hetkeksi hiljentyä.
                                            En ikinä tätä maailmaa valmiiksi saa,
                                            ei huomaa se yhtä ahertajaa
                                            Ei tule Joulu sydämeen,
                                            jos tunteen tuhlaa kiireeseen.
                                            Joulun tarkoitus on toinen, 
                                            sanomaltaan suurenmoinen.
                                            Annankin lahjaksi aivan uutta,
                                            itsestäni iloisuutta.
                                            Rakkautta ja lämpöä jakakaamme,
                                            niin itsekin sitä saamme.
                                            Miten ihanaa on Joulun odotus,
                                            kun rintaa ei paina ahdistus!
                                            - tuntematon -
Enkeleitä päivääsi

Rakkaudella Elina 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)