tiistai 23. joulukuuta 2014

23.luukku

Yksi yö Jouluaattoon, siitä tyty jo iloitsi aamulla. Vaikka ei, omien sanojensa mukaan, uskokaan Joulupukkiin, silti odottaa sitä kovasti. Kumma juttu, vaikka mummi uskoo ja odottaa että lunta tulisi, silloin pukki pääsisi perille asti reellä, eikä tarvitsisi aina vaihtaa autoon siellä metsä taipaleen jälkeen. Näin hän on itse kertonut :)

Kaupassa käyntiä, vähän pitää hakea maitoja sekä leipää, muuten on kaikki jo ostettu. Minä siis en tee laatikoita vaan meillä syödään "Saarioisteeen, äitien tekemää ruokaa". Kinkku on on itse paistettu ja puuron ja muut teen, mutta laatikoita en, mä saan vaan stressin jos joutuu väkertämään väkisin jotain mistä ei nauti ja mitä ei osaa. Kaikille huomattavasti mukavampaa näin. Olen tässä iän myötä alkanut yhä enemmän helpottamaan omia töitäni, ajattelemaan myös itseäni, se on tärkeä asia elämässä. Kaikkien ei tarvitse osata ja jaksaa kaikkea! Luin facesta muutamien nuorien, ruuhkavuosia elävien äitien kirjoituksia, kun harmittelivat sitä etteivät osaa tehdä jouluruokia tai etteivät millään ehtisi, lastenhoidolta ja työssä käynniltä. Tää on niin tuttua itsellekkin, nuorempana sitä piti maton hapsutkin suoristella ja olla "hyvä emäntä", vaikka oli kuinka väsynyt. Nyt se ei ole enää niin tärkeää, vaan tärkeintä on se oma hyvä olo, rauha sisällä ja onnellinen elämä. Niin ne arvot muuttuvat elämän aikana! Mukavaa aatonaattoa sinulle :) 

                                   Luukku 23.

                                   Kuuntele..
                                   tiukuja voit jo kuulla.
                                   Joulu on jo porraspuulla.
                                   Sytytä kynttilä,
                                   hiljenny tovi.
                                   Avaa Joululle ovi!
Enkeleitä päivääsi

Rakkaudella Elina 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)