torstai 25. joulukuuta 2014

Joulupäivän ajatuksia

Valkeaa Joulupäivää ystäväiset.

Kun heräsin aamulla, tuntui niin mukavan rentouttavalta kaikki tämä lumisen maiseman mukanaan tuoma valo ja pyhäpäivän rauhallisuus. Tämän päivän voi olla tekemättä mitään. Saa laiskotella, viettää pyjama-päivää, eikä siitä pode yhtään huonoa omaatuntoa. 
Nykyaikana elämä kuljettaa meitä niin kiireellä eteenpäin, että kun tulee tällainen hetki jossa voisi rauhoittua, ei usein enää osatakaan sitä, vaikka sitä olisi odotettukin kovasti. En tarkoita tällä todellakaan meitä jokaista, vaan osa meistä vaan on niin stressaantuneita ja hektiseen elämään "tottuneita" ettei yksinkertaisesti pysty pysähtymään.

Joskus tällainen hetki voi tietysti tulla ihan odottamattakin esim. työttömyys, sairastuminen jne. Silloin sopeutuminen vie aikaa ja joskus kun työttömyys tulee vuosikymmenten työnteon jälkeen se voi ajaa pahimmillaan masennuksen tai päihteiden syviin syövereihin, tunnen tällaisia henkilöitä ja olen heitä yrittänyt auttaa, mutta kaikkihan lähtee sieltä itsestä, omasta sydämestä. Me kaikki aina työssä ollessamme odotimme lomia ja vapaa-aikaa, jotta saisimme rauhoittua ja levätä. Sitten kun siihen olisi aikaa, ei hiljaisuuteen usein osatakaan sopeutua. Silloin huoli ja pelko muuttuu erilaiseksi, se koskee tulevaisuutta, häpeillään itseämme kun ei ole töitä, yhteiskunta tuntuu edelleen olevan sellainen, että vain kun käyt työssä olet "kunnon kansalainen", se on iskostettu meihin syvälle. Sekin on niin nurinkurista, minun mielestäni työttömyydessä ei ole mitään pahaa, mutta jotkut pitävät sitä melkein "kirosanana". Kun on aikaa voi toteuttaa itseään, tehdä juuri sellaista mistä tykkää, eikä jäädä sinne petinpohjalle makaamaan ja odottamaan uutta työtä. Monilla paikkakunnilla on esim. kansalaisopisto jossa järkätään jos mimmoista kurssia, sellaiseen on varaa työttömälläkin, useinhan valitellaan sitä ettei ole varaa tehdä mitään. Ja paljon on myös ilmaista mielihyvää, metsässä kävely on rauhoittavaa, luonnon seurailu, hyvien ystävien tapaaminen, vapaaehtoistyö jne., mikä nyt kullekkin kolahtaa.

Itselläni tulot laski roimasti kun lopetin liikkeen ja isot velat jäivät harteille. Se vaan on sellainen asia jolle ei voi mitään ja sellaisia asioitahan on turha murehtia, ne eivät siitä muutu. Pitää muuttaa elämäntyyliä tulojen mukaan, jättää pois se turha krääsän ostaminen, kiertää kirppareilla, sieltä löytää uskomattoman hyviäkin tavaroita ja tehdä itse ruokaa, eikä ostaa sitä kallista valmisruokaa. Siihen kaikkeen oppii kun vain on tahtoa ja halua. 

Minä olen itse osannut tähän kaikkeen vihdoin sopeutua, vaikka syvän rotkon kautta olen kulkenut matkani tähän päivään, "uuteen elämääni". Kunpa kaikki oppisimme näkemään että vastoinkäymiset on annettu meille kaikille vahvistuksesi, seuraavan ongelman kohdatessamme olemme jo paljon vahvempia. Niinkuin minun kohdallani, joskus vastoinkäyminen voi olla väylä uusille mahdollisuuksille. Olen erittäin kiitollinen siitä, että minulle annettiin tämä pysähtyminen ja sairastuminen, ilman sitä, no en tiedä, olisinko tässä. Löysin uudelleen, nyt vahvemmin, enkelini ja henkisyyden ja minulle annettiin lahja auttaa ja hoitaa muita. Monia samassa tilanteessa olevia tai muuten kipuilevia tai erilaisten ongelmien kanssa painivia. 

Kyllä minultakin kysytään todella usein mitä teen nyt työkseni, kun liikkeen olen lopettanut. Aluksi kerroin vain että olen osa-aika eläkkeellä, mutta myöhemmin aloin kertomaan sitten totuuden, teen hoitoja jotta voin auttaa muita, samoin kuin minua on autettu. Luontaishoitojen, keskustelun ja tietysti enkeleiden avulla. Jotkut katsoo vähän sen näköisenä, että niin onkos tuo työtä, mutta suurin osa on ottanut ihan myönteisesti asian. Kun uskalsin tulla "kaapista ulos" ja kertoa yhteydestäni enkeleihin, sain täälläkin erimuotoisia kommentteja, positiivista ja negatiivista. Aluksi tuli todella paha mieli niistä huonoista kommenteista, mutta pikkuhiljaa olen päässyt siitäkin yli. Ymmärrän etteivät kaikki usko kaikkeen ja kunnioitan jokaisen omaa elämänkatsomusta, en tyrmää ateisteja tai muita uskontoja, jokainen tekee ja elää oman elämänsä siten kuin se hyvältä tuntuu. 

"Isä,
auta minua tänään katsomaan
eteeni tullutta vastonkäymistä silmiin ja 
näkemään siinä vihollisen sijasta mahdollisuuksia.
Opeta minua kiittämään vaikeuksistani
sen sijaan, että kysyn,
miksi minun pitää kohdata nämä asiat.
Anna minulle luottamusta siihen,
että vaikka en aina ymmärrä tahtoasi,
saan silti olla varma, että et tee virheitä
ja että vielä kerran selviää
pienten palasten merkitys
suuressa kokonaisuudessa.
Aamen"

- Hanna Ekola -

Tämän sain tyttäreltäni eilen Joululahjaksi. Kiitos hänelle siitä <3 
Enkeleitä päivääsi

Rakkaudella Elina 


4 kommenttia:

  1. Kiitos Elina mahtavista kirjoituksistasi. Olet ollut myös minulle monesti se uuden ajatuksen tuoja...tästä ei sen enempää...vielä.
    Ihanaa ja lämmintä vuodenvaihdetta Sinulle ja koko perheellesi sekä paljon onnellisia hetkiä vuodelle 2015!

    VastaaPoista
  2. Enkeleitä sinunkin päivääsi ♥

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)