perjantai 27. helmikuuta 2015

Muistoksi

R.I.P Siru
8.7.2012 - 17.2.2015

Lyhyen elämäsi aikana sulatit koko meidän perheen sydämen. Vaikka olitkin Ronjan oma lemmikki ja hänelle todella rakas! Kaunis katseesi, pörröinen turkkisi ja ihana luonteesi, niihin kaikki rakastuimme. Tulit meille marsu numero kakkosena, kuukauden ikäisenä. Sissi oli ehtinyt olla jo pari viikkoa, kun saimme sinut perheenjäseneksi.
Sissi on aina ollut se vilkkaampi, mutta arempi, sinä olit luonteeltasi rauhallisempi, mutta rohkeampi. Kesäisin nautit nurmikon pehmeydestä jalkojesi alla ja vihreän ruohomaton nyhtämisestä. Yöksi aina sisälle, omaan häkkiin nukkumaan. Sinä olit se joka teistä kahdesta viihdyit myös syliteltävänä. Sissikin viihtyy, mutta pää pitää olla aina kainalossa piilossa, eikä juurikaan liiku siinä. Lattiallakin oli kiva olla, Ronjan huoneessa, kissan saavuttamattomissa, vaikkakaan et siitä pyyhkeen päältä juurikaan minnekkään lähtenyt. 
Sitten syksyllä 2014 tuli ensin aivastelut, joita kesti jonkin aikaa. Kun ei mitään muuta ollut, ajattelimme että saat jotain heinänpalasia ehkä henkitorveen ja siksi aivastelet. Alkuvuodesta alkoi hengityskin rohista ja vatsakin oli yhtenä päivänä sekaisin. Et enää halunnut syödä, edes herkkupalat eivät kelvanneet. Veimme Ronjan kanssa sinut lääkäriin jossa todettiin hengitystietulehdus ja sait antibioottia 10 päivän kuurin - yhteensä 2ml - kerralla annettava määrä 0,1 ml. Koska et itse halunnut syödä, tein sinulle tukiruokaa - velliä - jota syötimme sinulle pienellä millin ruiskulla, viisi milliä 2 tunnin välein. Ruoassa oli kauravelliä sekä veteen sulatettuja heinänpaloja ja kuivamuonaa ja paljon c-vitamiinia. Et mielelläsi sitä olisi syönyt joten vähän jouduimme houkuttelemaan. Olosi vaan paheni, lääkekuurista huolimatta. 
Noin viikon kuluttua lääkärissä käynnistä, iltaruokinnassa huomasimme että olit halvaantunut. Ronja oli silloin jo nukkumassa, joten en voinut hänelle asiasta kertoa. Annoimme vielä lääkkeen ja ajattelin viedä sinut aamulla uudelleen lääkäriin. Laitoimme sinut pehmeän pyyhkeen päälle häkkiisi, koska emme kissan takia voineet jättää muualle. Yöllä heräsimme puoliskon kanssa kovaan kopinaan, hän meni katsomaan sinua ja potkit toisella takajalla häkin muoviseen seinään, muut jalat halvaantuneet. Puolisko otti sinut syliinsä ja tulitte minun luokseni. Tiesimme heti että on viimeinen yösi.
Laskimme sinut pyyhkeen sisällä koppiisi ja peitimme heinärullalla pienen mökin suuaukon jottei Sissi sinne päässyt. Aamulla kun heräsin, tulin heti luoksesi, olit jo kuollut, pääsit pois kärsimästä. Menin herättämään Ronjaa ja kerroin ensin että Siru oli illalla halvaantunut kokonaan, sekä etu- että takajalat. Vasta sen jälkeen sanoin että enkelit olivat Sirun hakeneet yöllä marsujen taivaaseen, koska hänellä oli jo niin kovat tuskat, nyt hänellä on hyvä olla. Ronja alkoi itkeä aivan hillittömästi ja halusi mennä heti katsomaan.
Sinä näytit aivan niinkuin nukkuisit, mutta kehosi oli jääkylmä ja jäykkä. Kaikki raajasi olivat jäykistyneet allesi. Ronja halusi sinut syliinsä. Siinä hän itkien jätti jäähyväiset sinulle, rakkaalleen. Ensin mietin että mihin voimme sinut haudata, koska maa on jäässä, mutta sitten muistin että näin lääkärissä mainoksen jossa kerrottiin eläinten tuhkaamisesta. 
Soitin sinne ja kuulin että tekevät sitä, sanoin että tuomme sinut sitten heille. Laskimme Ronjan kanssa sinut odottamaan vientiä pieneen koriin, koska Ronjalla oli vielä koulupäivä. Kun hän tuli koulusta, lähdimme yhdessä viemään sinua viimeiselle matkallesi. Ronja sai itse kantaa sylissään sinut sinne ja luovuttaa tuhkausta varten sekä valita pienen uurnan. Itkua tuli koko matkan kun sinne ajoimme ja vielä takaisin tulo matkallakin oli todella surkeana, mutta oli kuitenkin tyytyväinen kun palaat vielä kotiin, uurnassa. Kun jätimme sinut lääkärille, hän kysyi lupaa saako katsoa mikä kuolinsyy todella oli. 
Eilen haimme pienen tuhkauurnasi ja samalla kuulimme että suolistovaivoja, erittäin pahoja, marsujen tyypillinen sairaus. Kaasua oli ollut paljon vatsassa..varmasti sinulla oli kovat kivut, mutta nyt ne ovat ohi ja saat liidellä vihreillä niityillä enkelten suojeltavana.
Sissi on nyt häkissään yksin ja ehkä välillä vähän levotonkin, mutta emme toistaiseksi ainakaan ota toista marsua. Katsotaan vähän aikaa miten kaikki menee. Helmi-herrakin on vaistonnut jotain, hän on yhä enemmän ollut häkin luona ja seuraa Sissin touhuja. Enemmän ollut myös vierellä kun Sissi on sylissä, annamme hänen haistella marsua, ja sitten hän tyytyväisenä käy nukkumaan ihan viereen kiinni. Pieni toive olisi, että Helmi-herra ja Sissi ystävystyisivät, mutta se voi jäädä vain toiveeksi :)

Sinä, rakas Siru, olet kuitenkin aina myös mukana, pienenä enkelinä :) 


Rakkaudella Elina ja Ronja sekä koko muu perhe <3 

2 kommenttia:

  1. Voi ei, kyyneleet valui pitkin poskiani lukiessani tätä. <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)