sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Mittumaarin aika

Mittumaari tai siis Juhannus on taikojen aikaa. Valoisan yön aikaa. Perinteinen juhannuksen aika on vasta ensi viikolla, joten tätä valon voimallista energiaa riittää moneksi päiväksi :) 
Olimme taas ystävien mökillä, oikeastaan naapurit, mutta olemme ystävystyneet näiden vuosien aikana, niin voi kutsua ystäviksi. Samojen naapureiden kanssa vietämme aina uuden vuoden aaton sekä juhannusaaton. 

Aattopäivä oli sateinen ja mietimme jo mennäkkö mökille vaiko ei. Mutta illasta alkoi sade loppumaan ja pikkuhiljaa tuulikin tyyntyi, joten ajelimme mökille joka sijaitsee noin reilun kilometrin päässä kotoamme. Pakkasimme autoon mukaan grillattavat ja lisukkeet. Myös paksumpaa vaatetta siltä varalta että ilta viilenisi paljonkin. Vuosi sitten oli niin kylmää, että kaikilla oli toppatakit päällä. Nyt selvittiin fleeceillä. Aurinkokin alkoi paistamaan jossain vaiheessa ja tuli oikein kaunis ilta. 
Kokko oli aikas iso, paljon isompi kuin aiempina vuosina. Siihen oli tuotu jotain vanhoja hirsiä ja sen sitten isäntä sytyttelikin jo varhain, jotta ehtisi palamaan aamuun mennessä, mutta kyllä se vielä paloi kunnon liekeillä kun aamuyöstä lähdettiin kotia kohti. Isäntäväki jäi kyllä yöksi.
Saunoakin sai ja uida. Vesi oli +10, mutta kyllä vaan osa nuorisosta sinne meni saunasta. Tytöt kävivät myös, ja hauskaa oli, kylmyydestä huolimatta tai olikohan juuri siitä syystä :) Hyvä vahti rannalla!
Yöllä tuli aivan upea sininen hetki ja pitihän se ikuistaa. Tyynellä järvellä lipui uljas joutsenpariskuntakin, kuuden jälkeläisensä kanssa. Aivan upeita lintuja ja heidän menonsa järven pinnalla...sitä olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan. Harmi kun en saanut niitä valokuviini, mutta mielessä ovat kauniina. 
Aamuyöllä lähdettiin ajelemaan kotia kohti. Minä olen vapaaehtoinen kuljettaja. Elämän arvot ovat muuttuneet paljon näiden vuosien aikana, kun uusia asioita on tullut elämääni, eikä alkoholi enää kuulu niihin. En tarkoita että olisin muuttunut absolutistiksi, voin ottaa lasillisen viiniä silloin tällöin ruoan kanssa, mutta se ei ole enää itsetarkoitus. Eikä minua häiritse vaikka muut jotain joisivatkin, jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee ja tuntee. Nämä ovat niin ihania ystäviä, että ymmärtävät minun muuttumiseni, eikä siitä tehdä isoa numeroa. Hauskaa oli, naurettiin ja välillä juteltiin vakaviakin! Oli myös niin ihanaa katsella miten kokot paloivat eri puolilla järveä, miten maisema muuttui aurinkoisesta illasta, usvaiseen yöhön, aamupuolen siniseen hetkeen ja lintujen laulukonserttiin. 

Muutamia vuosia sitten, ennen sairastumista, yritin välillä hukuttaa kovaa stressiä ja uupumusta alkoholiin, tai oikeastaan siideriin. Joka iltainen siideri oli pakko saada, jotta rentoutuisi ja saisi nukuttua, eihän se auttanut, päinvastoin pahensi tilannetta. Nyt jälkeenpäin olen sen vasta tajunnut. Onneksi enkelit auttoivat ja nyt on elämä mallillaan ja paljon rauhallisempi olo sisällä, kuin koskaan ennen. 

Oikein ihanaa kesälomaa niille joille se nyt alkoi! Itse pidän viikon verran lomaa heinäkuun puolivälissä, kun puoliskokin aloittaa lomansa, saadaan koko perhe olla yhdessä. 

Enkeleitä päivääsi
Elina 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)