torstai 9. heinäkuuta 2015

Rumpukurssi

Sunnuntaina 5.7 järkkäsin Sateenkaareen (liiketilamme Kyröskoskella) rumpukurssin. Osallistujia oli aluksi yhdeksän, mutta yksi joutui perumaan viime metreillä, joten meitä oli siis kahdeksan ja se olikin ihan hyvä määrä hoitolani tiloihin. Arto Ukko Hämäläinen toimi opettajana ja apuopena Virko Virpi Kolulahti. Aluksi saimme kuulla kurssin kulusta ja Arto rummutteli meille kun hiljennyimme. Nousimme sitten seisomaan piiriin, rummun soidessa teimme tupakkalahjaseremonia, samalla Arto kutsui taivaalliset auttajat paikalle. Ihan kaikkea en muista mitä hän sanoi, mutta se oli todella voimaannuttavaa. Sitten alettiin rumpujen valmistus.
                      Naiset kuuntelevat tarkkaavasti räväkkä sanaisen Artsin juttuja :)
Arto ja Virko toivat kaikki tarvikkeet mukanaan, rummun aihiot - eli puinen ympyrä, jonka Arto oli omin sanojensa mukaan vääntänyt polven ympärillä, eikä yksikään ollut ihan pyöreä. Sitten oli poron nahkaa - josta tehtiin rummun kalvo ja sillä myös rumpu sidottiin. Erilaisia työkaluja, joilla esim. tehtiin reikiä nahkaan. Vateja joihin nahat laitettiin pehmenemään veteen ja värejä joilla rummun sai maalata.
                                 Virko laitteli nahat ja jokainen sai valita omansa
                         jonka jälkeen Arto leikkasi jokaiselle rummun mallisen palan
Kaikki leikkasivat valitsemastaan nahasta piirretyn ympyrän ja loppunahasta suikaleita joilla sitten rumpu sidotaan malliinsa ja kiinni rumpuaihioon
                    Sitten nahat laitettiin pehmenemään veteen, upotettiin kokonaan
Nahat jätettiin likoamaan ja lähdettiin ulos. Ensin puuosa hiottiin hiekkapaperilla. Jokaisen piti hakea ihan oma paikka ja tehdä hionta hiljaisuudessa, näin herätettiin rummun sielu, sen jälkeen se maalattiin vahamaalilla ja vielä kiillotettiin puuvillakankaalla. 
                Arto näyttää mallia..Sanna siellä jo taka-alalla hioo omaa rumpuaan
                                                       Ruokatauko!
                       Virkon tekemät upet rummut, jotka hän toi meille näytille
Näistä tehtiin sekä soittokapulat että sidontakapula rummun takapuolelle. Villasta neulahuovutimme soittokapulan päähän pehmeän pallon
Ruoan jälkeen aloitettiin nahkojen värjäys. Toiset teki batiikkivärjäyksen (minä!) ja jotkut laittoivat kahta eri väriä tai vain ihan kokonaisena kastoivat väriin. Mikä itsestä parhaalta tuntui. Joillakin oli jo visio valmiina väristä, minulla ei, ajattelin että katson mikä sitten resonoi. Ja se olikin helppo ratkaisu, enkelit antoivat merkin mihin purkkiin se oma rummun kalvo piti laittaa. 
Isommat värit huuhdeltiin liotusvedessä pois ja kalvot laitettiin kuivumaan sisälle pyyhkeiden päälle
Kalvojen hiukan kuivuessa venyttelimme leikkaamistamme suikaleista pitkiä ohuita "naruja", joilla sitten rumpu sidottiin. Oli kyllä aikasmoinen työ venyttää sitä nahkaa, mutta menihän se kun keksi oikean tekniikan. Hauskaa oli ainakin, naurettiin ja Arto heitteli mukavia kommentteja väliin. Räväkkä suustaan ja hyvin boheemi tyyppi muutenkin, mutta aivan ihana. Enkelikin tuli mukaan ilonpitoon! Toiset tässä jo venyttelevät rummun päälle kalvoakin.
Arto näyttää minun rummulla mallia miten kalvo laitetaan rumpukehikon päälle ja sitten venytetään ja sidotaan pujotetulla nyörillä siihen tiukasti. 
Huovutuksen opettelua! Kalvo on jo kiinnitetty nahalla tiukasti rumpuaihioon. Sormenpäät olivat kyllä kipeät kun teki tuon määrän solmuja märästä nahasta joka koko ajan luisti pois käsien välistä. Lopuksi kiinnitettiin taakse keskelle vielä kapula, myös nahkasuikaleilla. Naiset ihastelevat kattopurjettani..mikä se on?...sen näet kun tulet hoitoon luokseni :) 
Tässähän niitä sitten valmiita rumpuja, iloisia naisia ja yksi väsähtänyt mestari. Rummun piti kuivua vähintään kaksi päivää, jotta nahka ja kaikki solmukohdatkin ovat varmasti kuivia, ennenkuin aloittaa rummutuksen. Olisin kyllä heti halunnut kokeilla, mutta maltoin odottaa ja sitten olenkin ti, ke ja to iltoina rummutellut kiitokset päivästä Korkeimmalle Isälle ja enkeleille sekä Äiti Maalle hänen antimistaan. 
Valokuvaamisten ja muiden jälkeen hiljennyimme taas ympyräksi, otimme käsistä kiinni ja Virko aloitti kiitokset joka ilmansuunnalle sekä Äiti Maalle ja Korkeimmalle. Hän käytti niin kauniita sanoja, että joillakin tuli itku. 

Oli kyllä niin, niin ihana kurssi ja ihanien ihmisten kanssa, että täytyy syksyllä järkätä uusi, jos tulijoita on. Kiitos kaikille voimaannuttavan hauskasta päivästä: vas.ylh. Kristiina, Nina, Anu, Maija, Sanna, vas.alh. minä, Virpi, Ulla ja Arto.   

Oma Uuden Ajan Valo-rumpuni!


Enkeleitä päivääsi
Elina 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)