sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Tunteita

Nyt on äitini taivaan kodissa, sairas keho polttohaudattiin, mutta puhdas sielu lähti kohti valoa, enkelten hyvään hoivaan. Sieltä hän katselee meitä ja voi paljon paremmin kuin koskaan aiemmin. Muisti on kohdillaan ja jälleen tuntee meidät kaikki. Unissa olen hänen kanssaan monesti jutellut, eikä kukaan voi siihen enää mitään sanoa, nyt saan olla hänen kanssaan yhteydessä juuri silloin kun siltä tuntuu. 
Viikko sitten oli kaunis hautajaistilaisuus kirkossa, äiti oli läsnä sielläkin ja häntä hakemaan tulleet enkelit. Itse muistotilaisuuteen en mennyt, sisarieni ilmeet kirkossa olivat enteelliset, minua ei sinne kaivattu. Eikä äiti siellä kuitenkaan enää ollut, hän lähti jo suoraan kirkosta enkeltensä mukaan. Muistotilaisuus on lähinnä tänne jälkeenjääneille suunnattu "juhla", jossa kauniisti muistellaan pois nukkunutta.

Äidin kuolema oikeastaan helpotti meidän kummankin tilannetta! Äiti pääsi vapaaksi sairaasta kehostaan ja minä olen pääsin vapaaksi kaikista lapsuudenkodin siteistä sisariini ja isääni, joka on kuollut jo aiemmin. On minulla kaksi serkkua, naispuolista joiden kanssa olen tekemisissä, muiden sukulaisten mielestä olen ollut aina vähän outo lintu, erilainen kuin muut meidän perheessä, en sopinut muottiin. Minua pelotti ja jännitti kovasti mennä tilaisuuteen, juuri tämän asian takia. Edellisenä iltana rukoilin enkeleiltä voimaa ja vahvuutta ja pystyinkin menemään sinne pää pystyssä, omana itsenäni, juuri sellaisena kuin olen. Onneksi toinen serkuistani oli myös kirkossa, sain hänestä paljon tukea siellä. Kiitos Kirsi <3 

Hyvää matkaa rakas Äiti!
Viikko on jo siis kulunut hautajaisista. Elämä ollut arkea ja työtä. Eteenpäin mennään, niin kauan kuin meidän on tarkoitus täällä maan päällä olla. 

Olen välillä miettinyt että pitäisikö mennä muistitesteihin itsekin. Mummuhan sairasti myös alzheimerin, samoin kuin äiti ja molemmat siihen tautiin menehtyivät. Kumpikin sairastui lisäksi siinä kuudenkympin kieppeissä, siihen ei minulla ole enää pitkä aika. Joskus päätin että nyt soitan ja tilaan ajan, sitten päätin etten sittenkään halua soittaa. Tunteet heittelee sen asian kanssa, haluanko vai enkö tietää onko mahdollista että joskus siihen sairastuisin. Alzheimer on armollinen sairaus itse sairastajalle, mutta läheisille todella raskas. Mitä sinä tekisit?

Nuorisolla alkoi hiihtoloma. Puolisko ja minä pidämme myös viikon 9 lomaa. Ei mitään suuria suunnitelmia, ei reissua, vain rentoutumista ja yhdessäoloa. Kaunis ilma oli ainakin tänään, ja ilmeisesti alkuviikolle on säätiedotus lupaillut samanlaista. Aurinko paistoi lämpimästi, ränniä pitkin valui vesi jonka aurinko talon katolta sulatti. Upea lenkkeilysää ja sehän käytettiin tietenkin hyväksemme. Paljon ulkoilua! Ihanaa vain olla yhdessä kaikessa rauhassa, ilman herätyskellon pirinää. Iloa, naurua, rakkautta, rauhoittumista, lepoa.

Oikein ihanaa lomaviikkoa muillekkin hiihtislomalaisille!

Enkeleitä päivääsi
Elina  

maanantai 1. helmikuuta 2016

3 v. synttärit

Kiitos ihanat lukijani että olette pysyneet mukana nämä vuodet!

Aloitin blogini 1.2.2013 ja tänään se täyttää siis kolme vuotta. Alussa olin todella masentunut ja purin mieltäni blogeihin. Kirjoitin ihan joka päivä parin vuoden ajan. Sitten on sen jälkeen kirjoittelu vähentynyt. Johtuuko siitä että teen nyt enemmän töitä kuin silloin, ja omia sivustoja facebookissakin on enemmän, joihin kuluu aikaa. 

Blogi on muuttunut, mieli on muuttunut positiivisemmaksi ja koko mummikin on muuttunut näiden vuosien aikana, ja melkoisestikin! 

Te kaikki ihanaiset olette olleet tukena ja "kuuntelijoina". Välillä on tullut ihan mukavia kommenttejakin postauksiin. Katsotaan nyt mihin kirjoittelu vielä muuttuu, vai muuttuuko. 

Yhtään kirjoittamaani sivua en muuttaisi erilaiseksi, niistä näkee sen oman polkunsa sieltä melkein pohjamudista tähän päivään.


                            Kiitos :)