sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Mummi valokuvattavana

Hauska ja voimaannuttava päivä Kirstinkammarilla Ylöjärvellä.

Olin kerran jo aiemmin käynyt Kirsti Kivimäen luona, olin noutanut hänen tuotteitaan myyntiin omaan hoitolaani, joten tiesin miten kauniiseen paikkaan olenkaan menossa. Jos tykkää satoja vuosia vanhoista, harmaista rakennuksista ja niiden sijainnista upeiden maalaismaisemien keskellä, tänne kannattaa ehdottomasti piipahtaa. Kirsti on tehnyt pientä pintaremonttia omassa kammarissaan, kunnioittaen vanhaa. Sisustus on vanhoja, osaksi pikkasen tuunattuja kalusteita. Puulämmitys ja matalat huoneet. Kammari ja sen ympäristö on hänen työtilansa, jossa valokuvailee, kirjoittelee runoja ja pitää pientä puotiaan. 

Hänellä on kauniita kortteja, joihin on itse ottanut valokuvat ja kirjoittanut voimaannuttavat runot. Puodin valikoimassa on paljon muutakin, jotka kaikki valmistettu omin käsin ja kierrätysmateriaalista. 

Olimme sopineet kuvauksesta maanantaille, mummi pääsee kuviin! Olin jo aiemmalla käyntikerrallani tutustunut ympäristöön ja silloin jo sovimme että joskus tulen kuvattavaksi, nyt se päivä oli käsillä. Hiukan jännitti, kun ei ole enää parikymppinen, mutta ajattelin että eletty elämä voi näkyäkin. Lisäksi olen kauhukuvattava, koska silmäni ovat aina kiinni valokuvissa. Mutta kun suuntaan katseen hiukan sivuun, eikä ihan suoraan kameraan, niin saa paremmin kuvia joissa silmätkin auki. Nytkin puolet kuvista olivat taas olleet "silmät kiinni"-kuvia. 

Aamulla kun heräsin, satoi lunta ja olin jo hiukan pettynyt että tuleeko päivästä mitään. Viestittelimme ja Kirsti sanoi että Ylöjärvellä lunta tuprutti vain hitusen, joten lähdin ajelemaan ja matkalla pyytelin ylhäältä apuja että lumisade loppuisi jotta voimme kuvauksen toteuttaa ulkomaisemissa. Ajelin Hämeenkyröstä, Viljakkalan kautta Ylöjärvelle päin, matkalla alkoivat pilvet harventua ja aurinko pilkistelemään sieltä lomasta. Kääntyessäni lopulta Vanhankouluntielle, aurinko paistoi jo puhtaalta taivaalta. Kiitos!

Kirstinkammari sijaitsee siis Vanhankouluntien varressa. Ensimmäisellä kerralla sitä ajaessani, olin jo vähän epävarma että olenko varmasti oikealla tiellä. Tie alkoi kaventua, ajelin putkimallisen rumpusillan ali ja siitä vielä eteenpäin. Onneksi olin laittanut navin päälle, joten luotin siihen. Kun lopulta olin perillä, nousin autosta ja jäin seisomaan paikalleni, ihastelemaan tilan rakennuksia ja kauniita maisemia. Pihassa on myös Kirstin aviomiehen tekemiä moottorisahaveistoksia. Nyt osasin jo odottaa sitä, mutta yhtä ihastunut olin taas perille päästyäni. Mikä rauha ja voima siellä onkaan!

Tiesin että hänellä on kuvausrekvisiittaa valmiina, vaatteita, kenkiä, koruja, kaikenlaista jota odotin innolla. Enkä turhaan, päivästä tuli juuri sellainen "prinsessapäivä" kuin olin odottanutkin. Tosin talviaika sen verran rajoittaa että käytin omia kenkiä, muu rekvisiitta kuvissa on Kirstinkammarista. Vaateleikkiä, kuin lapsena. Sain olla hieno rouva, koruineen päivineen silti unohtamatta maanläheisyyttä ja luonnon energiaa jotka ovat minulle elämässäni erittäin tärkeitä. 

Kesäksi meillä on Kirstin kanssa suunnitelmia yhteistyöstä. Haluamme järjestää asiakkaillemme yhtä upeita kokemuksia, mielenrauhaa ja voimaantumista kauniissa maalaismaisemissa. Siitä kerromme lisää myöhemmin! Ja tietenkin uusi kuvaussetti myös suunnitteilla kevääksi, kun puiden hiirenkorvat alkavat näkyä.

Antaa nyt kuvien puhua puolestaan! Kirstin kotisivuille linkki: Kirstinkammari





Kirjoittaminenkin otettiin mukaan, rakas harrastukseni

                                Henkisyys, kiitollisuuteni taivaallisille auttajille

                                                 Muurin lämmössä teehetki
                                        Päivän lopuksi selfie, Kirsti ja minä


Kiitos!



Enkeleitä päivääsi
Elina



keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Blogin synttärit

Hei te ihanat lukijat!


Blogini täyttää tänään neljä vuotta. Paljon on muuttunut tekstit ja paljon harventunut kirjoittelu. Aluksi kirjoitin joka päivä, mutta sitten kun se ei enää tuntunut tarpeelliselta, postaukset alkoivat harventua. Silloin tarvitsinkin kirjoittamista, se oli upeaa terapiaa minulle, joka olin jo päässyt jonkinverran nousemaan sieltä masennuksen syövereistä ja elämä oli alkanut olla hiukan tasaisempaa. Upeaa oli myös se että tänne tuli lukijoita ja sain paljon kiitosta, tosin myös negaa palautetta, joista aluksi aina itkin, mutta se toi myös vahvuutta.

Ensimmäinen postaus 1.2.2013 alkoi näin:
"Nyt sen aloitan...uuden blogin kirjoittamisen. Helmikuun eka päivä on hyvä siihen! Pitkään mietittyäni haluan kertoa millaisia päiviä on Erilaisella Mummilla. En ole pullantuoksuinen, ruokaa teen vain siksi että sitä on joka päivä pakko tehdä, käsitöissä olen ihan surkea. Kaikki viherkasvit olen hävittänyt, kun ne aina kuolivat joko kuivuuteen tai liikaan kasteluun.

Sairastuin uupumukseen/masennukseen muutama vuosi sitten, diagnoosi tehtiin reilu vuosi sitten kun tajusin vihdoin mennä lääkäriin, tosin toisten kehoituksesta. Sain tai otin lääkityksen vasta kun huomasin että Kela sen vaatii. Katselen nyt elämää ihan uusin silmin, kun se alkaa taas pikkuhiljaa voittaa. Hyppäsin pois oravanpyörästä ja nyt yritän ammentaa kaikesta iloa, pienistä arkisista asioista voi tulla todella hyvä mieli koko päiväksi. Olen opetellut olemaan stressaamatta joka asiasta, päästämään irti."

Kiitos ihanalle perheelleni joka on ollut apunani kaikki nämä vuodet!

Olen kiitollinen ihan kaikesta mitä olen saanut ja mitä joka päivä tapahtuu. Joka ilta ja joka aamu kiitän taivaallisia oppaitani siitä miten ihanaksi elämäni lopulta kääntyikään viisikymppisenä. Otan jokaisen päivän ilolla ja kiitollisuudella vastaan. 
Jatkan vielä blogin pitämistä, vaikka en enää niin usein postaakaan. Tykkään kirjoittamisesta ja nyt olen sitä tehnyt enemmän kurssien ja koulutusten materiaalien muodossa. Upeaa kirjoitella asiasta jota rakastaa ja josta oppii koko ajan itsekin lisää. Koulutusten pitäminen on uusi juttu minulle ja olen siitä nyt todella innoissani. Pitäisin enemmän ihan lähikoulutuksiakin, mutta jotta mahdollisimman moni pääsisi mukaan, ainakin osaksi koulutukset on verkossa. Opiskelijoita on Kreikassa asti. Ihan valtavan upea juttu! 

Kun en pelkästään kuitenkaan tietokoneen vieressä halua istuskella, on hoidot se toinen rakastamani asia. Teen niitä joustavilla ajoilla ja jokaisen rakkaudella ja kunnioituksella asiakasta kohtaan. Siksi teen niitä vain harvakseltaan, eli en täytä päivääni stressaavalla aikataululla, vaan siten että jokainen asiakas saa yhtä hyvän ja rentouttavan hoidon, ei siis kello kädessä, vaan sydämellä. 

Enkelit ja henkisyys ovat yhä vaan vahvemmin ja vahvemmin elämässäni. Näiden asioiden kautta saan joka päivä voimaa ja uskoa juuri siihen hetkeen ja tulevaan. Itseluottamus on kasvanut vuosien myötä, pahimman masennuksen aikaanhan se oli ihan nollassa ja pelkäsin jopa ulos lähtemistä. Hyväksyn itseni sellaisena kuin olen! 

Tällaisina päivinä, omien synttärien aikaan tai nyt tämän blogini synttäripäivänä, tulee aina mietittyä myös mennyttä, muuten se ei enää ole mielessäni juuri lainkaan, vaan elän ihan tätä päivää, tätä hetkeä ja nautin. 
Kiitos kun kävit lukemassa, käyhän jatkossakin!


Enkeleitä päivääsi
Elina