sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Mummi valokuvattavana

Hauska ja voimaannuttava päivä Kirstinkammarilla Ylöjärvellä.

Olin kerran jo aiemmin käynyt Kirsti Kivimäen luona, olin noutanut hänen tuotteitaan myyntiin omaan hoitolaani, joten tiesin miten kauniiseen paikkaan olenkaan menossa. Jos tykkää satoja vuosia vanhoista, harmaista rakennuksista ja niiden sijainnista upeiden maalaismaisemien keskellä, tänne kannattaa ehdottomasti piipahtaa. Kirsti on tehnyt pientä pintaremonttia omassa kammarissaan, kunnioittaen vanhaa. Sisustus on vanhoja, osaksi pikkasen tuunattuja kalusteita. Puulämmitys ja matalat huoneet. Kammari ja sen ympäristö on hänen työtilansa, jossa valokuvailee, kirjoittelee runoja ja pitää pientä puotiaan. 

Hänellä on kauniita kortteja, joihin on itse ottanut valokuvat ja kirjoittanut voimaannuttavat runot. Puodin valikoimassa on paljon muutakin, jotka kaikki valmistettu omin käsin ja kierrätysmateriaalista. 

Olimme sopineet kuvauksesta maanantaille, mummi pääsee kuviin! Olin jo aiemmalla käyntikerrallani tutustunut ympäristöön ja silloin jo sovimme että joskus tulen kuvattavaksi, nyt se päivä oli käsillä. Hiukan jännitti, kun ei ole enää parikymppinen, mutta ajattelin että eletty elämä voi näkyäkin. Lisäksi olen kauhukuvattava, koska silmäni ovat aina kiinni valokuvissa. Mutta kun suuntaan katseen hiukan sivuun, eikä ihan suoraan kameraan, niin saa paremmin kuvia joissa silmätkin auki. Nytkin puolet kuvista olivat taas olleet "silmät kiinni"-kuvia. 

Aamulla kun heräsin, satoi lunta ja olin jo hiukan pettynyt että tuleeko päivästä mitään. Viestittelimme ja Kirsti sanoi että Ylöjärvellä lunta tuprutti vain hitusen, joten lähdin ajelemaan ja matkalla pyytelin ylhäältä apuja että lumisade loppuisi jotta voimme kuvauksen toteuttaa ulkomaisemissa. Ajelin Hämeenkyröstä, Viljakkalan kautta Ylöjärvelle päin, matkalla alkoivat pilvet harventua ja aurinko pilkistelemään sieltä lomasta. Kääntyessäni lopulta Vanhankouluntielle, aurinko paistoi jo puhtaalta taivaalta. Kiitos!

Kirstinkammari sijaitsee siis Vanhankouluntien varressa. Ensimmäisellä kerralla sitä ajaessani, olin jo vähän epävarma että olenko varmasti oikealla tiellä. Tie alkoi kaventua, ajelin putkimallisen rumpusillan ali ja siitä vielä eteenpäin. Onneksi olin laittanut navin päälle, joten luotin siihen. Kun lopulta olin perillä, nousin autosta ja jäin seisomaan paikalleni, ihastelemaan tilan rakennuksia ja kauniita maisemia. Pihassa on myös Kirstin aviomiehen tekemiä moottorisahaveistoksia. Nyt osasin jo odottaa sitä, mutta yhtä ihastunut olin taas perille päästyäni. Mikä rauha ja voima siellä onkaan!

Tiesin että hänellä on kuvausrekvisiittaa valmiina, vaatteita, kenkiä, koruja, kaikenlaista jota odotin innolla. Enkä turhaan, päivästä tuli juuri sellainen "prinsessapäivä" kuin olin odottanutkin. Tosin talviaika sen verran rajoittaa että käytin omia kenkiä, muu rekvisiitta kuvissa on Kirstinkammarista. Vaateleikkiä, kuin lapsena. Sain olla hieno rouva, koruineen päivineen silti unohtamatta maanläheisyyttä ja luonnon energiaa jotka ovat minulle elämässäni erittäin tärkeitä. 

Kesäksi meillä on Kirstin kanssa suunnitelmia yhteistyöstä. Haluamme järjestää asiakkaillemme yhtä upeita kokemuksia, mielenrauhaa ja voimaantumista kauniissa maalaismaisemissa. Siitä kerromme lisää myöhemmin! Ja tietenkin uusi kuvaussetti myös suunnitteilla kevääksi, kun puiden hiirenkorvat alkavat näkyä.

Antaa nyt kuvien puhua puolestaan! Kirstin kotisivuille linkki: Kirstinkammari





Kirjoittaminenkin otettiin mukaan, rakas harrastukseni

                                Henkisyys, kiitollisuuteni taivaallisille auttajille

                                                 Muurin lämmössä teehetki
                                        Päivän lopuksi selfie, Kirsti ja minä


Kiitos!



Enkeleitä päivääsi
Elina



4 kommenttia:

Kiitos kommentistasi :)